Kuinka aloittaa kalliokiipeily?
Oletko miettinyt kalliokiipeilyharrastuksen aloittamista, mutta et tiedä, mistä lähteä liikkeelle? Tutustu alla olevaan ultimaattiseen aloittelijan oppaaseen ja ota perusjutut haltuun.
Ajatus kalliokiipeilyn aloittamisesta voi tuntua haastavalta, ja toki kyseessä onkin urheilulaji, johon täytyy hieman perehtyä ennen ensimmäistä lajikokeilua. Aluksi pelottavalta tuntuvan ensimmäisen kiipeilykerran jälkeen huomaat kuitenkin varmasti sen olevan sosiaalinen, viihdyttävä, fyysisesti haastava ja kyllä, myös turvallinen harrastus. Lajissa riittää opittavaa ja erilaisia harrastusmahdollisuuksia ja lisäksi sillä on uskollinen ja jatkuvasti kasvava maailmanlaajuinen yhteisö takanaan. Kiipeilykeskuksetkin ovat viime vuosina käyneet yhä yleisimmiksi ja yhä enemmän reittejä kartoitetaan ja kiipeillään myös luonnossa joka ikinen päivä. Voisi siis sanoa, ettei koskaan ole ollut parempaa hetkeä alkaa harrastaa tätä lajia. Joten pue valjaat päälle, lämmittele sormet solmujen sitomista varten ja ei kun kiipeilemään!
Kaipaatko kiipeilyyn, muihin vuoristossa harrastettaviin lajeihin tai kaupunkikäyttöön sopivia vaatteita? Ridestoren valikoimasta löydät hyvän suorituskyvyn takaavat naisten ulkoilutakit ja miesten ulkoilutakit. Esimerkiksi sateenpitävä takki päällä ei pieni sadekuuro pääse pilaamaan koko kiipeilypäivää.
Sisältö
Millainen harrastus kalliokiipeily on?
Kalliokiipeily oli aikoinaan hyvinkin vaikeasti lähestyttävä urheilulaji, jota harrastettiin ainoastaan kalliokiipeilyn mekoissa. Nykyisin ympäri maailmaa on kuitenkin perustettu tuhansia kiipeilykeskuksia (ja joka vuosi avataan uusia), joten kuka tahansa voi kokeilla lajia, vaikkakaan kiipeily luonnossa ja sisäseinillä ei ole aivan sama asia.
Vaikka kiipeileminen voi näyttää fyysisesti raskaalta hommalta, on siihen mukaan pääseminen itse asiassa helpompaa kuin luuletkaan, erityisesti, jos tulee muutenkin liikkuneeksi ja harrastaneeksi urheilua. Lisäksi reiteille annettujen greidien (eli vaikeusasteiden) ansiosta on helppo aloittaa omalta tasoltaan ja alkaa rakentaa taitojaan edeten pikku hiljaa vaikeammille reiteille.
Kalliokiipeily-yhteisö on yksi ulkolajien eloisimmista ja helpoimmin lähestyttävistä, joten jos haluat parantaa kunto- ja voimatasojasi, löytää uusia ystäviä, oppia siistejä taitoja, pitää hauskaa ja päihittää sen inhottavan tiukassa olevan korkean paikan kammon (tai ehkä vain tykkäät korkeista paikoista, senkin friikki), on kalliokiipeily mahtava valinta.
Sisätiloissa voi lisäksi kiipeillä säällä kuin säällä ja vuoden ympäri. Ja mikä parasta, on laji helppo aloittaa, mitä kustannuksiin tai tarvittavaan kokemus- ja taitotasoon tulee. Kuulostaa mahtavalta, vai mitä? On toki olemassa joitain asioita, jotka kannattaa tiedostaa ennen kiipeilyn aloittamista. Käydään niitä seuraavaksi läpi.
Jutut, jotka tulee tietää ennen kiipeilyn aloittamista
Vaikka kiipeily onkin aloittelijaystävällinen harrastus, on se silti fyysisesti melko vaativa. Jos aloitat sisällä kiipeilyseinällä, huomaat, että eri käden- ja jalansijoilla eli otteilla on eri väritykset. Vaikka seinällä olisi suuri määrä otteita (ja kuten yleensä onkin), merkkaavat eri värit eri reittejä, jotka on greidattu vaikeusasteen mukaan. Helpommissa reiteissä on luonnollisesti sellaiset otteet, joihin on helpompi ulottua. Ne ovat myös kooltaan suurempia, minkä ansiosta niiden varaan on helpompi laskea painoaan.
Tästäkin huolimatta jopa greidiltään helpot reitit vaativat sekä ylä- että alakehon voimaa, sillä kiipeillessä täytyy pidellä itseään seinää vasten käyttäen jalkoja nostaakseen itseään ylöspäin ja käsiään ja keskivartaloaan vakauttamiseen. Onkin tärkeää tiedostaa tämä aloittaessa, jotta lajin helppouteen ei liity epärealistisia odotuksia. Tämän lisäksi haastavuutta lisää valjaiden epämukavuus niihin tottumattomille, sekä se, että jo ensimmäisellä kerralla tulee todennäköisesti kiivenneeksi korkeammalle kuin mikä normaalisti tuntuisi vielä mukavalta. Totta kai huomioon on otettava myös turvallisuuteen liittyvät ongelmat, sillä vaikka yläköysikiipeily onkin kiipeilyn turvallisin muoto, voi se silti olla vaarallista, ellei muista tai osaa noudattaa lajin sääntöjä.
Kiipeäminen on loistava urheilumuoto, mutta vaatii kyllä keskittymistä ja tiettyä kurinalaisuutta sekä aikaa oppia oikeat tekniikat, taidot ja säännöt, jotka auttavat edistymään.
Oletko yhä kiinnostunut antamaan lajille mahdollisuuden? Mahtavaa. Kalliokiipeily on superhauska ja erinomainen keino haastaa itseään niin fyysisesti kuin henkisestikin. Joten käydäänpä seuraavaksi tämä mielessä pitäen läpi kiipeilytyypit, joita tulet kohtaamaan lajiin tutustuessasi.
Mitkä ovat kiipeilyn päätyypit?
Kiipeily jaetaan yleensä kolmeen päätyyppiin, mutta koska tämä on aloittelijan opas, lisäämme joukkoon vielä neljännen, yläköysikiipeilyn. Tämä tyyppi on todennäköisesti se, johon törmäät ensimmäisenä, jos aloitat harrastuskokeilut sisätiloissa. Myös muiden tietäminen tulee kuitenkin olemaan tärkeää edistyttyäsi aloittelijavaiheesta pidemmälle. Kunkin kiipeilytyypin tunteminen auttaa ohjaamaan edistymistäsi (ja tekee tietysti kiipeilyporukoiden keskusteluihin osallistumisesta asteen verran helpompaa).
Yläköysikiipeily
Yläköysikiipeily (myös yläröinti) on juurikin sitä, miltä se kuulostaakin. Köysi on pujotettu kulkemaan ylös sijoitetun ankkurin kautta, ja estää kiipeilijää putoamasta pitkää matkaa, jos ote sattuu lipsahtamaan. Suomen kiipeilykeskuksissa tapaa usein ylävarmistuksella varustettuja itsevarmistimia, jotka ovat automaattisia varmistuslaitteita. Niillä voi kiivetä turvallisesti korkealle ilman aiempaa lajikokemusta (kiipeilykeskuksen työntekijän antaman perehdytyksen jälkeen tietenkin).
Kiipeilykeskuksissa voidaan harrastaa yläköysikiipeilyä myös perinteisemmin pareittain. Tällöin kiipeily varmistetaan siten, että varmistusköysi kulkee kiipeilijän valjaista tämän yläpuolella olevan ankkuripisteen kautta varmistajan valjaisiin. Kun kiipeilijä kohoaa seinällä, varmistaja (joka seisoo maassa), ottaa köydestä löysät pois pitäen sen kireänä. Hän syöttää köyttä omien valjaidensa kautta, ja jos kiipeilijä putoaa, estää varmistajan paino tätä putoamasta maahan.
Ulkoreiteillä kiipeilijä voi kiinnittää köyden reitin yläosaan, mahdollisesti puun tai kallionlohkareen ympärille, ja heittää sen sitten alas muille kiipeilijöille. Tässä tapauksessa he saattavat toimia ankkurina köyden ollessa kierretty puun tai kallionlohkareen ympärille (mikä voi olla hyödyksi tukemaan kiipeilijää ja ehkäisemään uupumusta pitkien kiipeilypäivien aikana) ja auttaa kiipeilijää lisäämällä jännitettä köyteen omalla kehonpainollaan, tai he voivat yksinkertaisesti solmia sen ja antaa kiipeilijän ottaa itse köydestään löysät pois kiivetessään.
Trädikiipeily
Trädikiipeily eli traditionaalinen kiipeily tai tuttavallisemmin trädi on vanhin kalliokiipeilyn laji, jossa korostuvat seinämän tutkiminen, reitin suunnittelu, tekniikka ja ongelmanratkaisu. Trädikiipeilyssä johtava kiipeilijä lähtee ensimmäisenä matkaan ja asettaa erilaisia luonnollisia varmistavia välineitä (kuten kallioon kiinnitettäviä kiiloja, hexoja tai mekaanisesti laajenevia camuja ja muita kalliovarmistuksia) kallion halkeamiin ja luo väliaikaisia ankkuripisteitä kiipeilyä helpottamaan.
Ensimmäisenä kiipeävän asettamat varmistuslaitteet minimoivat putoamismatkan. Muut kiipeilijät seuraavat ensimmäisen tekemää reittiä käyttäen paikoillaan olevia kalliovarmistuksia. Viimeisenä kiipeävä irrottaa varmistukset edetessään. Trädikiipeilyssä kalliovarmistukset on siis kannettava mukana, mikä voi tehdä kiipeilystä raskasta.
Urheilukiipeily
Urheilukiipeilyyn eli sporttikiipeilyyn kuuluu usein ennalta määrättyjen reittien ajastaminen, mistä tuleekin tämän kiipeilymuodon “urheilu”-elementti. Urheilukiipeilijät kulkevat erilaisia reittejä, jotka on jo valmiiksi pultattuja, toisin kuin trädikiipeilyssä. Niihin on siis porattu reiät, joihin on kiinnitetty porahakoja muutaman metrin etäisyyksin. Kiipeilijä kiinnittää mukanaan vetämäänsä köyttä porahakoihin sulkurenkaiden avulla (tätä kutsutaan myös klippaamiseksi). Kiipeilijät siis seuraavat näitä valmiiksi suunniteltuja reittejä työskennellen pareina: alla seisova varmistaja antaa kiipeilijälle varmistusvälineen kautta köyttä tämän etenemisen mukaan. Jos kiipeilijä lipeää, käyttää varmistaja kehonpainoaan ankkurina.
Johtuen siitä, että tämän tyyppisessä kiipeilyssä keskitytään nopeuteen ja tekniseen vaikeuteen, kuuluu siihen olennaisena osana kilpailullinen elementti, joka ei ole niin suuressa osassa muissa kiipeilyn alalajeissa.
Laji on kuitenkin hyvin haastava kilpailijoiden pyrkiessä voittamaan nopeusennätyksiä ja yrittäessä suorituksia, jotka tunnetaan nimellä “flash”. Tämä tarkoittaa reitin kiipeämistä onnistuneesti ensimmäisellä yrityksellä ilman putoamisia tai virheitä. Kiipeilijällä voi olla valmiiksi ennakkotietoa reitistä tai hän on voinut nähdä toisen kiipeilijän suorituksen ennen omaansa.
Boulderointi
Boulderoinnissa on kyse ongelmanratkaisusta ja hauskanpidosta. Se on vapaakiipeilyä ilman valjaita tai köysiä. Siinä kiipeilijä yrittää kiivetä pienen kallion tai lohkareen päälle (yleensä korkeintaan noin kuuden metrin korkeuteen). Kiipeilijän alle asetetaan crashpadejä eli patjoja pehmustamaan mahdollisia putoamisia.
Tämä on hauska, yhteisöllinen kiipeilytyyppi, jossa kiipeilijät yrittävät kiivetä samaa reittiä eli probleemaa tai vaihtoehtoisesti eri reittejä ylös asti ja auttavat usein toisiaan huomaamaan otepaikkoja alhaalta kiipeilyä seuratessaan. Monista kiipeilykeskuksista löytyy kiipeilymuodolle omistettuja boulderointialueita, jotka tunnistaa suurista, lattialle asetetuista boulderpädeistä.
Oman kiipeilymuodon valitseminen
Lajia aloittaessa voi tuntua hyvinkin vaikealta päättää, mitä yllä mainituista kiipeilymuodoista haluaisi harrastaa. Ja tottahan on myös se, ettei yksinkertaisesti voi tietää mistä tykkää, ellei ole koskaan edes kokeillut lajia. Tässä vaiheessa kannattaakin suunnata kiipeilykeskukseen, sillä useimmista löytyy yläköysikiipeilyyn sopivia seiniä aloittelijoille tai kokeneille kiipeilijöille, jotka tykkäävät syystä tai toisesta enemmän yläröinnistä. Monissa keskuksissa pääsee kokeilemaan myös urheilukiipeilyä! Osa kiipeilykeskuksista on omistanut erilliset alueet perinteisen kiipeilyn harjoitteluun ennen luontoon suuntaamista. Alla selitämme syyn sille, miksi niiden kokeilu voi olla fiksua.
Sisä- vs. ulkokiipeily
Sisätiloissa kiipeilemisen harjoittelu on loistava valinta kaikille lajia vasta aloitteleville. Tämä siksi, että sisäkeskuksessa pääsee kiipeilemään kontrolloidussa ympäristössä. Yläköysikiipeilyä aloitettaessa ohjaaja varmistaa valjaiden turvallisen kiinnityksen sekä solmujen pysyvyyden. Myös muut varusteet testataan niiden turvallisuuden varalta ja ankkurin voi luottaa olevan ehdottoman vankka. Ja joku on aina myös muistuttamassa löysien pois ottamisesta, jos itse sattuu tämän unohtamaan! Tämä tarkoittaa siis sitä, että kiipeilemisestä ja varmistamisesta saa todellista tuntumaa niin pienellä loukkaantumisen ja virheiden riskillä kuin mahdollista.
Sama pätee siihen, jos sattuu löytämään kiipeilypaikkoja, joissa voi opetella trädikiipeilyn menetelmiä. Otteet ja halkeamat, joilla voi harjoitella, ovat varmasti tarpeeksi vahvoja kannattelemaan varusteita ja jälleen saatavilla on joku, joka tarkkailee, opastaa ja tarkastaa aloittelijan menoa. Samaa voi sanoa myös urheilukiipeilystä – kiipeilijä voi huoletta klipata porahakoihin matkalla ylöspäin luottaen siihen, että ne pitävät.
Kun sitten päättää lähteä kokeilemaan siipiään ulos, täytyy joko luottaa kallion lujuuteen (kun kiinnittää kalliovarmistuksensa halkeamaan) tai sitten siihen henkilöön, joka oli aiemmin porannut porahaan seinämään. Ajan mittaan oppii lukemaan myös kalliota siten, että tietää kyllä kestääkö halkeama kalliovarmistuksen vai ei. Myös porahaoista oppii päättelemään sen, onko se tarpeeksi jykevä kestämään painon, jos sattuu tippumaan. Kuitenkin ihan aluksi on paras harrastaa kiipeilykeskuksessa tai muussa sisäkiipeilypaikassa, ainakin siihen asti, että on kartuttanut tarpeeksi kokemusta ja oppinut tarvittavat taidot, jotta homma pysyy turvallisena.
Termit, jotka kannattaa ottaa haltuun
Nyt päästään tämän artikkelin tieto-osioon! Mutta ennen kuin menemme yhtään sen pidemmälle, käydään läpi muutamia perustermejä, joihin jokainen kalliokiipeilyn aloittava tulee varmasti törmäämään. Termistön avulla saat paremman käsityksen eri kiipeilymuodoista ja informaation omaksuminen tulee olemaan jatkossa huomattavasti helpompaa, kun aivan kaikki kuulemasi ei ole uutta.
Nopeuskiipeily
Nopeuskiipeily eli speed on urheilulaji, jossa kilpaillaan toista kiipeilijää vastaan, tarkoituksena kiivetä identtinen reitti niin nopeasti kuin mahdollista. Tämä on olympialaislaji urheilukiipeilyn ja boulderoinnin rinnalla. Nopeuskiipeilyssä vaaditaan raakaa tehoa ja räjähtävää voimaa sekä tahtoa ehtiä ylös ennen vastustajaa hinnalla millä hyvänsä.
Vapaakiipeily/vapaasoolo
Jos urheilukiipeily ei saa sykettä nousemaan kattoon, niin mitä jos kokeilisit sitä ilman köysiä? Vapaakiipeilyssä ei käytetä turvavarusteita tai köysiä ja tämä laji onkin varattu vain kaikista huimapäisimmille (lue: tyhmänrohkeimmille) kiipeilijöille. Ei valitettavasti ole harvinaista lukea uutisista vapaakiipeilijän pudonneen kuolemaansa.
Joukosta kaikkein uhkarohkeimmat harrastavat vapaasooloilua, nousten seinämiä tai reittejä täysin yksin ilman spottaajia. Vain vapaasooloilija, kallionseinä ja haaskalinnut, jotka odottavat päivän ateriaansa. Vain pelkkä ajatuskin saa kädet hikoamaan! Jos haluat tsekata itse, millainen harrastus on kyseessä, suosittelemme katsomaan Free Solo -nimisen dokumentin. Luvassa kauhunhetkiä korkean paikan kammoisille!
Projekti
Projekti on reitti, jota kiipeilijä yrittää saada kiivetyksi projektoimalla. Monet määrittelevät projektin sellaiseksi reitiksi, jolla kiipeilijä epäonnistuu useaan otteeseen ennen sen toppaamista (eli kiipeämistä sen korkeimpaan kohtaan tai päätepisteeseen). Kiipeilijällä voi olla samanaikaisesti käynnissä useita projekteja, esimerkiksi pääprojekti ja sivuprojekteja, ja usein reittejä treenataan kauan. Projektointi voi siis kestää muutamista kiipeilysessioista jopa vuosiin.
Probleema
Probleema on usein boulderoinnissa kuultava termi, joka merkitsee yksinkertaisesti reittiä. Termi on siitä hyvä, että se kuvastaa erinomaisesti kiipeilyn fyysisen puolen ohella siihen keskeisesti liittyvää älyllistä haastetta. Monet boulderointia harrastavat pitävät probleemien miettimistä ja ratkaisemista yhtenä lajin antoisimmista puolista.
Laskeutuminen
Sen, mikä menee ylös, on tultava myös alas! Laskeutuminen on kiipeilyyn liittyvä toiminto. Siinä siirrytään katse kallionseinämään päin kielekkeen yli, pudotetaan köysi ja laskeudutaan seinämää pitkin alas. Jos kiipeilijä on kiivennyt ylös ja ankkuroinut sinne yläköyden, laskeutuu hän yleensä maahan ylös päästyään, minkä jälkeen hän yksinkertaisesti vetää köytensä alas.
Varusteet
Kuten oikeastaan kaikissa muissakin urheilulajeissa, myös kalliokiipeilyssä tarvitaan tiettyjä varusteita pidemmälle edistymistä varten. Alussa voi kuitenkin hyvin käyttää ihan normaaleja lenkkareita ja urheiluvaatteita. Sisäkiipeilykeskukset vuokraavat valjaita, köysiä ja kypäriä sekä tarjoavat magnesiumia käytettäväksi, joten minkään ei tulisi olla aloittamisen esteenä. Jos kiipeileminen alkaa kuitenkin maistua ja haluaa ryhtyä harrastamaan lajia aktiivisesti, kannattaa investoida paremmin tarkoitukseen sopiviin varusteisiin.
Kiipeilykengät ovat malliltaan kevyet, mutta tukevat ja niillä on tietty muoto, joka auttaa kiipeilijöitä löytämään ja pitämään otteita. Niissä on kovemmat kumilla käsitellyt pohjat hyvällä otteella sekä kova osio varpaiden kohdalla, jotta ne on helpompi “koukata” pienempiin otteisiin. Markkinoilta löytyy monenlaisia vaihtoehtoja, joten enää tulee etsiä sellaiset, jotka tuntuvat jalassa mukavilta ja sopivat omaan kiipeilytyyliin ja mielenkiinnon kohteisiin.
Köydet pelastavat ihmishenkiä. Nämä ikäviä putoamisia ehkäisemään suunnitellut varusteet ovat totisesti yksiä kiipeilijän tärkeimmistä. Köydet jaetaan kahteen pääkategoriaan, dynaamisiin ja staattisiin. Dynaamisissa köysissä on hieman joustavuutta ja ne kykenevät imemään itseensä putoamisenergiaa, jolloin putoamisen aikaansaama nykäys pehmenee merkittävästi. Staattisia köysiä käytetään ankkurointijärjestelmissä, varusteiden nostamiseen ylös seinämille ja laskeutumiseen, mutta ei koskaan kiipeilijän varmistamiseen.
Perinteiset kiipeilyvaljaat, niin sanotut alavaljaat koostuvat vyöstä ja kahdesta reisilenkistä, jotka on yhdistetty vyölenkkiin vahvistetulla varmistuslenkillä. Myös kokovaljaita käytetään ja suositellaan erityisesti lapsille. Markkinoilta löytyy monia eri tyyppisiä valjaita, jotka on suunniteltu eri kiipeilyn muotoihin, ja joissa on priorisoitu kussakin alalajissa tarvittavia ominaisuuksia. Ensimmäisiksi valjaiksi kannattaa valita mukavat ja monipuoliset.
Varmistusvälineet ovat kiipeilyvälineiden osia, jotka aiheuttavat kitkaa köyteen varmistettaessa. Ne mahdollistavat sen, että varmistaja (henkilö, joka syöttää köyttä kiipeilijälle tai ottaa löysiä pois tämän laskeutuessa) kykenee kontrolloimaan sitä nopeutta, jolla köysi liikkuu valjaidensa läpi sekä sen, että varmistaja voi helposti pysäyttää köyden kiipeilijän pudotessa. Varmistusvälineitä käytetään myös laskeuduttaessa ja levätessä seinällä kesken kiipeilyn.
Näitä välineitä on olemassa sekä aktiivisina että passiivisina versioina. Passiiviset varmistusvälineet vaativat aina käyttäjän toimia köyden jarruttamiseksi, kun taas aktiiviset välineet aktivoituvat automaattisesti, jos köysi alkaa liikkua liian nopeasti.
Sulkurenkaat tai karabiinit ovat metallisia renkaita, joissa on jousivoimalla sulkeutuva portti, jonka avulla käyttäjä voi nopeasti liittää renkaan köyteen. Sulkurengasta käytetään yksinkertaisesti työntämällä se köyttä vasten, ja portti sulkeutuu automaattisesti köyden mentyä renkaan sisään. Sulkurenkaita käytetään kiipeilyssä moneen eri tarkoitukseen ja niitä löytyy sekä lukottomina että lukollisina versioina. Lukottomia sulkurenkaita käytetään niissä tapauksissa, joissa kiipeilijän on nopeasti liitettävä itsensä köyteen sekä vapauduttava siitä myös yhtä nopeasti kiipeillessä, kun taas lukittavia (esimerkiksi ruuvilla varustettuja) karabiineja käytetään ankkurointiin ja yläköysijärjestelmiin, jolloin kiinnitys on pysyvämpi. Näin eliminoidaan ankkuripisteiden tai suojavarusteiden putoamisen riski.
Kiipeilyjatkoja tai tuttavallisemmin jatkoja käytetään liittämään kiipeilijän köysi varmistukseen kiipeilyn aikana. Jatko on kahden lukottoman sulkurenkaan ja niiden välisen lyhyehkön nauhalenkin eli slingin muodostama kokonaisuus. Slingi voi olla myös pidempi, mikä mahdollistaa jatkon monipuolisemman käytön. Lyhyemmät jatkot ovat hyödyllisiä erityisesti urheilukiipeilyssä, sillä silloin ne eivät ole tiellä, kun taas pidemmät kiipeilyjatkot sopivat loistavasti trädikiipeilyyn, jossa ekstrapituus tarkoittaa parempaa käytettävyyttä eri tilanteissa.
Kalliovarmistusten avulla kiipeilijät voivat asettaa väliaikaisia ankkuripisteitä kallion seinämälle kiipeilyn aikana. Passiiviset kalliovarmistukset, kuten kiilat toimivat nimensä mukaisesti, kiiloina, kun niihin kohdistetaan jännitystä asettamalla ne kallion luonnollisten muotojen mukaisesti. Aktiiviset kalliovarmistukset, kuten jousikäyttöiset kamut (tai camut) sisältävät yleensä neljä jousitettua lehteä niiden varressa. Kun kamu sitten työnnetään kallion halkeamaan, avautuvat lehdet seinämiä vasten ja varresta vedettäessä ne kampeavat ylöspäin lukittuen näin paikoilleen.
Kiipeilykypärät muistuttavat ulkonäöltään mitä tahansa suoja- tai pyöräilykypäriä. Ne on suunniteltu suojaamaan kiipeilijän päätä ylhäältä putoavalta ainekselta, kuten kiviltä tai yläpuolella kulkevien kiipeilijöiden pudottamilta varusteilta sekä tietenkin tarjoamaan suojaa kiipeilijän päälle putoamisen yhteydessä. Kokeneet kiipeilijät eivät usein käytä kypäriä, mutta aloittelijoille se on pakollinen varuste sekä sisällä että ulkona kiipeiltäessä.
Vaikka varmistushanskat (tai kiipeilyhanskat) eivät olekaan välttämättömyys, on ne hyvä idea ottaa mukaan silloin, kun tiedossa on pitkä päivä täynnä varmistamista, laskeutumista ja varusteiden mukana raahaamista. Ne ehkäisevät köyden aiheuttamat ikävät hankaumat ja tarjoavat paremman otteen köydestä putoamista pysäytettäessä. Niiden avulla on myös mukavampi käsitellä köyttä, syöttää sitä tai ottaa löysiä pois.
Mankka eli magnesium on hienojakoista valkoista jauhetta, jota kiipeilijät käyttävät imemään kosteutta sekä iholta että ympäristöstä. Käsien hikoilu on merkittävä ongelma monelle kiipeilijälle ja voi aiheuttaa liukastumisia ja putoamisia jopa kuivina päivinä. Yleensä kiipeilijöillä onkin mankkapussi kiinnitettynä valjaidensa takapuolelle. Sieltä he voivat ottaa sitä käsiinsä kätevästi kesken kiipeilyn.
Crashpad eli pädi on patja, joka on välttämätön varuste kaikille boulderointia harrastaville. Kiipeilykeskuksissa koko boulderointialue voi olla pehmustettu pädeillä. Ulkona boulderoidessa tulee ilmalla täytettävä tai helposti mukaan otettava boulderpatja todennäköisesti säästämään nilkkasi ja jalkasi muutamaltakin ikävältä haaverilta.
Solmut
Kiipeilyä aloiteltaessa ovat kaikki solmut, jotka tulee osata solmia, jo solmittu valmiiksi aloittelijan puolesta. Valjaat, ankkuripisteet ja yläköydet on jo valmisteltu siten, että kiipeilyä pääsee kokeilemaan rauhallisin mielin, huolehtimatta solmujensa kestävyydestä tai mistään muustakaan turvallisuuteen liittyvästä. Edistyessään ja erityisesti ulkokiipeilyyn siirtyessään tulee jokainen kiipeilijä kuitenkin huomaamaan, että solmut ovat elintärkeä osa kiipeilyturvallisuutta. Tästä syystä käymmekin alla läpi kolme yleisintä.
Kerrattu kahdeksikko
Kerrattu kahdeksikko (tuplakahdeksikko) on kiipeilyssä paljon käytetty päättösolmu, joka ehkäisee köyttä kulkemasta metalliosan, kuten sulkurenkaan läpi. Köysi syötetään metalliosan läpi ja kierretään sitten köyden ympärille kahdeksikon muotoon. Sitten köysi syötetään jälleen kahdeksikon muotoisesti (kerraten kuvion). Katso alta selventävä video.
Siansorkka
Siansorkka eli kaksoispolvi on toinen simppeli solmu, joka on hyvin hyödyllinen kiinnitettäessä köyttä sulkurenkaisiin tai ankkuriin. Solmun voi solmia joko yhdellä tai kahdella kädellä. Siinä otetaan kiinni köydestä, muodostetaan lenkki ja klipataan se sulkurenkaaseen. Seuraavaksi samasta köydestä muodostetaan toinen lenkki. Tämäkin lenkki klipataan sulkurenkaaseen, mistä muodostuu nopea ja turvallinen solmu. Katso alta video.
Leivonpää
Tätä äärimmäisen yksinkertaista solmua, leivonpäätä, käytetään ankkuripisteen luomisessa. Tämä tapahtuu viemällä lenkin toinen puoli esineen ympäri tai läpi ja sitten viemällä lenkin päät lenkin sisäpuolen läpi. Sitten tarvitsee vain kiristää. Tämä on nopea ja turvallinen solmu, joka kannattaa pitää arsenaalissaan eri tilanteita varten. Tsekkaa tämä soittolista nähdäksesi tutoriaalin tähän ja moniin muihin hyödyllisiin kiipeilysolmuihin (englanniksi leivonpää tunnetaan nimellä girth hitch tai strap knot).
Tekniikka ja kestävyys
Kalliokiipeilyn aloittaessa tulee jokaisella todennäköisesti olemaan jonkin verran vaikeuksia kiipeilytekniikan kanssa. Lisäksi useimmat huomaavat sellaisten paikkojen kipeytyvän, joita he eivät edes tienneet omistavansa. Ensimmäistä kertaa kiipeilevät pääsevät todennäköisesti kokemaan käsivarsien kipeytymisen (tunnetaan nimellä arm pump), liian voimakkaan puristusotteen aiheuttaman kivun, seinämään kolhiintuneet polvet ja koko vartalossa tuntuvan tärinän sekä kaikenlaisia muita hyvin omituiselta tuntuvia kipuja ja särkyjä. Tästä syystä käymmekin seuraavaksi läpi joitain tekniikan perusteita sekä kerromme, kuinka voit treenata kiipeilyä varten helposti kotona.
Kiipeilyvinkkejä ja kotitreeniohjeita
On olemassa eräs vanha sääntö, jonka nimeen monet kiipeilijät vannovat, ja se on “luilla kiipeily”. Tämä kuulostaa varmasti oudolta, mutta yksi kiipeilyn perustavanlaatuisista taidoista on kehon painon kannatteluvastuun siirtäminen luurangolle, jotta lihakset saavat lepotauon. Pysähtyneenä kannattaa yrittää pitää raajansa suorina ja antaa jänteiden ja nivelten kannatella painoa sen sijaan, että pitäisi lihaksistonsa koko ajan työn touhussa. Näin on huomattavasti helpompaa saada kerättyä energiaa jatkaakseen taas ylöspäin.
Jaloilla nostaminen on toinen kiipeilyn nyrkkisäännöistä. Vaikka on toki supervaikuttavaa nähdä pro-kiipeilijä hilaamassa itseään negatiivista seinää pitkin ylöspäin käyttäen ainoastaan krimppejä (vaikeita sormiotteita) ja käsivoimia, täytyy meidän kuolevaisten käyttää jalkoja tekemään raskaat työt puolestamme. Jalat ovat huomattavasti vahvemmat kuin kädet, ja niitä tulisikin käyttää muuveissa aina, kun mahdollista. Käsiä tulisi ajatella enemmänkin reittiä etsivinä ja tasapainoa tarjoavina työkaluina – ainakin aluksi.
Yksi parhaista sekä kiipeilyn lämmittelyyn sopivista että lihaksia vahvistavista liikkeistä, joita voi tehdä, on askelkyykky portaissa. Se suoritetaan siten, että ensimmäiseltä askelmalta lähdetään viemään toista jalkaterää joko toiselle tai kolmannelle askelmalle (pituudestasi riippuen). Seuraavaksi koko paino nostetaan ylös käyttäen etujalkaa. Takimmaisella jalalla pyritään olemaan ponnistamatta. Jalkoja vuorotellaan aivan kuten tavallisissakin askelkyykyissä. Tämän liikkeen avulla keho tottuu kannattelemaan koko painoaan yhden jalan varassa. Se on erinomainen, mutta hyvin simppeli lihaksia vahvistava liike, johon pystyy kuka tahansa.
Leuanveto myötä- ja vastaotteella sekä roikkuminen (niin leuanvetotangosta kuin tarkoitusta varten suunnitellusta otelaudasta) ovat loistavia tapoja treenata niveliä, lihaksia ja nivelsiteitä kiipeilyä varten. Aluksi voi pyrkiä tekemään esimerkiksi yhden leuanvedon joko myötä- tai vastaotteella (vastaote eli kämmenet kohti kasvoja on useimmille helpompi). Jos ei onnistu vielä saamaan yhtäkään leukaa, on sekin ok! Sen sijaan, että päästäisi irti, kannattaa roikkua tangossa niin kauan kuin pystyy treenatakseen tarttumaotteen voimaa sekä kestävyyttä, mitkä ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia ihan joka kiipeilijälle! Lisäksi leuanvetoa voi helpottaa ja lähteä harjoittelemaan vastuskuminauhan avulla.
Kiipeilyetiketti
On olemassa muutamia kiipeily-yhteisön kirjoittamattomia sääntöjä, jotka on hyvä pitää mielessä kiipeilemään opetellessa. Sisäkiipeilykeskuksilla saattaa olla omat sääntönsä, mutta luonnossa kiipeillessä pätevät alla olevat säännöt. Niitä noudattamalla takaa sen, että kiipeilyharrastuksen parissa on hauskaa niin itsellä kuin kanssakiipeilijöilläkin.
Kiipeilyala jatkaa kasvamistaan ja houkuttelee yhä enemmän vasta-alkajia. Olitpa sitten yksi heistä tai hieman kokeneempi konkari, kohtele aina muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Auta muita kiipeilijöitä ja tarjoa tarvittaessa opastusta ja tukea. Ole yleisesti ottaen hyvä tyyppi. Jokainen meistä on joskus ollut ensikertalainen ja sosiaalisuus ja avuliaisuus ovat loistavia tapoja tehdä kiipeilystä mukavaa kaikille.
Jos kiipeilet alueella, jolla ei ole jälkeäkään ihmisistä, niin älä jätä mitään jälkeesi. Ota kaikki, niin roskat, rikki menneet varusteet kuin muut tavaratkin mukaasi. Ja jos huomaat jonkun muun olleen huolimaton ja jättäneen roskia lojumaan, niin vie nekin mennessäsi. Auta pitämään harrastuspaikat kauniina ja puhtaina!
Suurissa ryhmissä kiipeilemällä on riski, että tulee vallanneeksi koko reitin tai vaikeuttaneeksi muiden kiipeilijöiden mahdollisuuksia harrastaa samassa paikassa. Pienet ryhmät ovat kommunikaationkin kannalta toimivampia ratkaisuja ja pitävät kiipeilyreitit myös muiden käytettävissä.
Jos toinen kiipeilijä ilmaisee halukkuutensa kokeilla reittiä, jolla itse satut olemaan, niin jaa ihmeessä köytesi ja anna hänen tulla mukaan. Kaikki tykkäävät hyvistä tyypeistä, ja saatat jopa saada uusia ystäviä!
Älä koskaan tarkoituksella pudota varusteitasi tai irrota maa-ainesta tai kallion lohkareita ja heitä niitä alas. Tämä voi nimittäin johtaa toisen kiipeilijän tai varmistajan loukkaantumiseen tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolemaan.
Turvallinen ja hidas eteneminen on aina paras lähestymistapa kalliokiipeilyä aloiteltaessa. Tarkasta ainakin kaksi kertaa valjaasi, solmusi ja kaikki muut varusteesi. Ja jos jokin ei vaikuta olevan kunnossa tai et ole varma asiasta, niin kysy apua! Jos kokeneempi kiipeilijä sattuu tarjoamaan neuvojaan, kannattaa ne ottaa ilolla vastaan. Todelliseksi pro-kiipeilijäksi oppii vuosikymmenten kokemuksella, ja kukaan ei voi hallita täydellisesti joka ikistä osa-aluetta. Opi siis heiltä, jotka ovat jo tehneet omat virheensä menneisyydessään!
Mistä aloittaa?
Sisäkiipeilykeskukset ja kiipeilysalit ovat matalimman kynnyksen tapoja aloittaa harrastus ja niitä suosittelemmekin jokaiselle lajista kiinnostuneelle! Simppeli Google-haku termeillä “kiipeilykeskukset”, “kiipeilysalit” tai “seinäkiipeily” tuo ruudulle liudan vaihtoehtoja, joissa päästä testaamaan lajia. Useimmista suuremmista kaupungeista löytyy yksi tai useampi kiipeilykeskus ja moniin pienempiinkin kaupunkeihin on viime aikoina perustettu yhä enemmän kiipeilytiloja.
Soita siis lähimmän kiipeilykeskuksesi numeroon tai lähesty sitä somessa kysyäksesi aloittelijoiden kursseista ja ryhmätunneista sekä siitä, kuinka lähteä liikkeelle. Jos alueellasi ei ole keskuksia, kannattaa myös tässä tapauksessa tarkastaa some, sillä sieltä voi hyvinkin löytyä paikallisia kiipeilyporukoita, jotka kokoontuvat lähistölläsi. Mitä me emme kuitenkaan suosittele, on varusteiden ostaminen ja lajin aloittaminen omin päin! Tämä voi nimittäin olla vaarallista. Parhaimmat opit saa ammattilaisilta.
Yhteenveto
Ja näin ultimaattinen kalliokiipeilyoppaamme saapuu päätökseensä. Kalliokiipeily on äärimmäisen palkitseva ja nautinnollinen urheilulaji, jossa voi pistää omat henkiset ja fyysiset kykynsä likoon. Se haastaa luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä, parantaa voimatasoja ja kestävyyttä ja auttaa huomaamaan, että olet kykeneväinen enempään kuin koskaan kuvittelit.
Ja kiitos voimissaan olevan yhteisön, joka koostuu ystävällisistä ja anteliaista ihmisistä, ei koskaan ole ollut parempaa hetkeä suunnata seinälle kokeilemaan kykyjään!
Aiheeseen liittyvää luettavaa: