Lumilautailun historia
Kun olet kiinnittänyt lumilaudan jalkoihisi ja suuntaat katseesi kohti tuoreen lumen peittämää suosikkirinnettäsi, pysähdytkö koskaan miettimään, mikä on lumilautailun historia?
Tai kuinka siitä muodostui tämä jännittävä yhden lankun ihme, jota se nykyään on? Aiomme kertoa sinulle ensimmäisen lumilaudan alkuperän ja miten siitä kehittyi tämä rakastettu urheilulaji, joten seuraavan kerran, kun suuntaat vuorelle rakkaalla laudallasi, voit kiittää tienraivaajia ja sen historiaa.
Lumilautailun historia on mielenkiintoinen ja sen juuret johtavat Yhdysvaltoihin. Lautailuhistorian kärkinimet päättivät jättää kaupunkielämän taakseen, muuttaa vuorille ja omistaa koko elämänsä lajin kehittämiseen. Alussa oli useita kiistoja siitä, kuka sen perustaja todella oli ja laji kohtasi hiihtokeskusten ja laskettelelijoiden vastustusta, mutta lopulta lyhyen taistelun jälkeen lumilautailu sai kasvaa nykyiseksi lajikseen. Ja tästä saamme kiittää lumilautailun isiä!
Varustaudu kauden seikkailuihin
Katseet kohti tulevaa lumilautailukautta, sillä on aika päivittää vaatteet ja varusteet. Tyylikäs naisten lautailutakki tai miesten lautailutakki on avain onnistuneeseen päivään rinteessä. Sivuillamme voit valita parhaiten sinulle sopivat tuotteet laajasta valikoimastamme, joka on täynnä kauden uusimpia trendejä.
Lumilautailun ensimmäinen tunnettu historia
Ensimmäisistä tunnetuista lumilautailun alkuperistä käydään edelleen kiivasta vääntöä. Toisin kuin laskettelussa, ensimmäisen lumilaudan patentoijasta taistelu on edelleen käynnissä, joka pääasiassa kiteytyy siihen, mitä ihmiset todellisuudessa pitävät ensimmäisenä lumilautana. Monimutkaista? Kyllä, olemme samaa mieltä. Sotkuinen vanha historia, joka on täynnä mielipiteitä, kiistoja ja useita erityyppisiä yhden laudan levyjä.
Kurkatessamme ajassa taaksepäin, 1800-luvun loppupuolelta löytyy tarinoita itävaltalaisista kaivostyöläisistä, jotka laskivat pitkillä köysillä tai tangolla varustetuilla puulaudoilla alas vuorelta työpäivän jälkeen. Historiasta löytyy mainintoja myös muista merkittävistä keksinnöistä, kuten yksiosaisista puulankuista, joita käytettiin Alpeilla lumessa laskemiseen. Yksi joukosta erottuva malli on itävaltalaisen Toni Lenhardtin 1900-luvulla keksimä monogleider, joka saavutti tarpeeksi suosiota, jotta voitiin järjestää jopa monogleiderkilpailu vuonna 1914.
Lumilautailun alkuperää koskevassa kiistassa on kyse siitä, mitä tarkalleen pidetään nykyajan lumilautailun alkuna; vai oliko se sittenkin monoskin alku. Oli miten oli, sitä ei ole kiistäminen, että yksiosaiselle lankulle, jolla laskea lumella oli kysyntää.
Lumilautailun alkuperä
1900-luvun alkupuolella sanottiin olevan muutamia versioita laudasta, jotka eivät nousseet suosioon, mutta yksi varasti shown. Siirryttäessä ajassa eteenpäin Coloradoon vuoteen 1965 ja erittäin lumiseen jouluun, jossa Sherman Poppen halusi antaa tyttärilleen lahjaksi uuden ja jännittävän lelun, jolla leikkiä lumella. Hän kiinnitti kaksi suksea yhteen ja kutsui sitä snurferiksi (lumi + surffaus). Snurfer oli suuri hitti lastensa keskuudessa ja pian hän huomasikin kaikkien alueen paikallisten lasten haluavan snurferin. Tuotetta kehitettiin lisäämällä köysi sen etuosaan tuomaan tasapainoa ja helpottamaan ohjausta.
Samoihin aikoihin vuonna 1963 yhdysvaltalainen teini Tom Sims oli erittäin innokas laskettelija ja skeittaaja. Hän oli selvästi kiinnostunut kehittämään ja innovoimaan skeittilautatekniikkaa jo varhaisesta iästä lähtien ja hän aloitti oman rullalaudan sunnittelun. Skeittausta rakastava Tom piti myös lumesta ja hän halusi luoda rullalaudan, jota hän voisi käyttää talvella, joten skiboard syntyi. Skiboard oli pitkä suorakulmainen puukappale alumiinilevyillä, jolla hän pystyi jäljittelemään skeittausta lumella.
Lumilautailun kaupallistaminen
1970-luvulle mennessä sana snufauksesta ja skiboardista alkoivat levittää innostusta Yhdysvalloissa, joten oli aika alkaa kaupallistamaan näitä keksintöjä.
Poppenin snurfer sai suosiota 1960-luvun lopulla ja 70-luvulla, kun hän sai sen patentoiduksi ja alkoi valmistaa niitä kaupallisesti. Noin 750 000 snurferia oli pian myyty, ja tämä oli ensimmäinen lumilauta, joka tuli virallisesti myyntiin ja todella otti tuulta alleen.
Santa Monicassa Tom Sims työskenteli skeittikaupassa ja ammattiskeittaajan uran ohellla hän jatkoi myös skiboardin kehittämistä. Simsiin otti yhteyttä toinen skiboard-kehittäjä, Bob Weber, ja yhdessä he toivat markkinoille Flying Yellow Banana -skiboardin. He myivät pääasiassa skeittiyhteisön piirissä, joka toi heille menestystä ja tarpeeksi jalansijaa avatakseen muutamia kauppoja.
Koko tämän ajan skiboard- ja snurffifanit yrittivät auttaa modernisoimaan ja saamaan hyväksyntää tälle uudelle urheilulajille. Toinen merkittävä hahmo oli newyorkilainen Dimitrije Milovich, joka halusi saada lumilautailun yleistymään. Hän kehitti laudan, jossa ei ollut enää köysiä etuosassa, vaan jalkahihnat ja se oli valmistettu lasikuidusta puun sijaan – tämän sanotaan olevan parhaiten toimiva lumilaudan esiaste siihen mennessä.
Saammeko esitellä Jake Burtonin (kyllä, Burtonin lumilautojen perustaja ja yksi alkuperäisistä), jonka vanhemmat ostivat nuorelle 14-vuotiaalle snurferin, joka sai hänet heittämään sukset nurkkaan ja vaihtamaan ne lautailuun. Rakkaus lautailuun kasvoi, eikä intohimo koskaan hiipunut ja vaikka hän yritti elää hetken kaupunkielämää, vuoret kutsuivat. Hän jätti kaupunkielämän taakseen 1980-luvulla ja suuntasi Vermontiin kehittämään ja myymään lumilautojaan, mikä osoittautui suuren työn jälkeen valtavaksi menestykseksi.
Moderni lumilautailu
1980-luvulle mennessä lumilautoja, jotka olivat jo melko samanlaisia kuin nykyään, myytiin villisti kaikkialla Yhdysvalloissa. Siitä oli myös tulossa yhä suositumpi urheilulaji teini-ikäisten ja 20-vuotiaiden keskuudessa. Vaikka vanhan koulukunnan laskettelijat eivät olleet vielä tunnustaneet lautailua urheilulajiksi ja laskettelukeskukset vastustivat lumilautailijoiden sallimista rinteissään, lautailijat silti laskivat ja pitivät hauskaa.
Vuonna 1982 Vermont isännöi ensimmäisen kansallisen Snowsurfingin mestaruuskilpailut, johon osallistui 125 laskijaa, Jake Burtonin ja Tom Simsin mukaan lukien. Vuoteen 1985 mennessä tapahtuma kasvoi ja se nimettiin Yhdysvaltain avoimiksi lumilautailun mestaruuskilpailuuksi, joka on valtava tapahtuma vielä nykypäivänäkin.
Tietysti vuosien mittaan 1980- ja 90-luvuilla rakkaus lumilautailuun kasvoi ja laudan tekniikkaa modernisoitiin (kuten high backien lisääminen siteisiin). Snurfer jäi historiaan ja tilalle saapuivat Burtonin sekä Simin nykyaikaiset laudat.
Vaikka lumilautailijoiden määrä kasvoi, heidät työnnettiin silti takamaastoon, laitettiin vaeltamaan ja häädettiin lomakohteiden päärinteistä ja hisseistä. Ainoastaan pienemmät laskettelukeskukset hyväksyivät lumilautailijat, kun taas suuremmat olivat varovaisia lumilautailun tuomista lisämaksuista vakuutuksissa, eivätkä ne halunneet ärsyttää uskollisia laskettelijoitaan. Ainoastaan 40 laskettelukeskusta sallivat lumilautailun vuoteen 1985 saakka, mutta vuoteen 1990 mennessä määrä nousi 476:een. Tähän mennessä Yhdysvalloissa laskettiin olevan jo 4,3 miljoonaa lumilautailijaa.
Viimein lumilautailu hyväksyttiin urheilulajina ja sai ansaitsemansa tunnustuksen. Vuonna 1998 lumilautailu oli lajina ensimmäistä kertaa Naganon talviolympialaisissa ja se oli valtava hitti. Seuraavissa talviolympialaisissa 2002, 30 000 ihmistä suuntasi Park Cityyn seuraamaan tätä uskomatonta, jännittävää ja tyylikästä urheilulajia ja kolmasosa yhdysvaltalaisista kotitalouksista seurasi kisan tapahtumia. Tämä oli käännekohta, jolloin lumilautailusta tuli vihdoin rakastettu kansainvälinen urheilulaji.
Tämän jälkeen laji on jatkanut suosion kasvattamista ja lumilautailuun on kehittynyt useita eri tyylejä ja jopa alalajeja. Näitä ovat vapaalasku ja splitboarding, joita esimerkiksi lajilegendat, kuten Jeremy Jones ja Travis Rice ovat puskeneet eteenpäin useiden inspirioivien lumilautailuelokuvien ja tapahtumien avulla, vain muutaman mainitaksemme. Muita ja hieman perinteisempiä lajeja, joissa järjestetään myös kilpailuja läpi laskukauden, ovat lumilautakrossi, slopestyle, halfpipe ja big air. Näistä kaikki ovat myös lajeina talviolympialaisissa ja slopestyle lisättiin olympialajiksi vuonna 2014 ja viimeisin lisäys oli big air, joka otettiin lajiksi vuoden 2018 Korean olympialaisiin PyeongChangiin. Merkittävästi lumilautailua kautta aikojen eteenpäin ovat vieneet myös inspiroivat lumilautailuleffat, joita kuvataan niin kaduilla, parkeissa ja takamaastossa.
Usein kysyttyjä kysymyksiä
Kuka on Jake Burton?
Jake Burton on Burton-lumilautojen perustaja. Hän oli keskeinen tekijä lumilautailun kehityksessä ja popularisoinnissa. Aikaisessa iässä nuori Jake vaihtoi suksensa lumilautaan, mikä sytytti intohimon, joka johti hänet lopulta perustamaan omaa nimeään kantavan lumilautayrityksen.
Kuinka voin kehittyä lumilautailussa?
Lumilautailutaitojen parantamiseen on monia tapoja. Ensinnäkin suosittelemme ottamaan tunteja sertifioiduilta opettajilta, jotka voivat opastaa sinua turvallisissa ja hallituissa ympäristöissä sekä antaa vinkkejä tekniikkaasi.
Lopuksi
Siinä oli lyhyt lumilautailun historia, jonka toivomme tuovan lisää arvostusta suosikkiurheilulajiasi kohtaan. Intohimoiset ja innokkaat lautailun isät ja tienraivaajat taistelivat hyvin perinteisen lasketteluyhteiskunnan vastustusta vastaan luodakseen jalansijaa tälle mahtavalle lajille. Vaikka lumilautailulla ei ole pitkää historiaa, kuten laskettelulla, se on nuorempi ja tuoreempi versio, joka kuvastaa hyvin niitä cooleja laskijoita, jotka valitsivat yhden lankun kahden sijaan.
Aiheeseen liittyvää lukemista: